JellyPages.com

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kahden kerroksen (isäntä)väkeä

Onni on tehnyt selväksi Vertille, kuka tässä talossa rulettaa. Sehän ei ole suinkaan automaattisesti isäntäväen vanhin tai se ainoa miespuolinen, vaan röyhkein ja röyhkeydessähän Onni on talouden ehdoton numero yksi. Vertti tässä tyynesti tuumailee, että parempi kuitenkin tossun (tai paremminkin keinutuolin) alla kuin taivasalla.




Ellua ei nuorempien keskinäinen valtataistelu paljon hetkauta. Kuuroudessa on muuten ainakin yksi hyväkin puoli ja se on se, ettei tarvitse kuunnella nuorison kovaäänistä nahistelua ja kun sitä ei kuule, siitä ei myöskään mitään tiedä ja saa keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään eli nukkua kaikessa rauhassa...


Maine Cooneilla on kuulemma erityisen pitkät viikset, mutta ei tarvitse Vertinkään siinä skabassa omiaan hävetä. Olen joskus niitä mittaillut ja muistaakseni pisin viiksikarva on/oli 17 cm. (Paikallisessa lehdessä oli nimittäin taannoin juttu kissasta (Maine Coon), jonka pisin viiksikarva oli (taas muistaakseni) 23 cm!



Voi Jeesus, miten pulleita harakoita taas tuolla pihalla! Tämä nojatuolin selkänojan päällinen on siitä hyvä bongauspaikka, että jos bongattavaa on vähän, voi tässä aina ottaa saalista odotellessaan pienet torkut. Huono puoli taas on se, että jos sattuu vaipumaan yhtään syvempään uneen, riski pudota alas kasvaa pelottavan suureksi! Onneksi kaikki yhdeksän henkeä ovat vielä tallella! Nyt kyllä ramasee niin, että hyppikööt vaan ahneet harakanpullukat ihan rauhassa...mua huvita mikään!


Sama täällä! Ketä kiinnostaa jotkut hemmetin harakat, kun on maha täynnä sapuskaa. Täynnä on, siitäkin huolimatta, että oksensin juuri osan syömistäni raksuista taas autotalliin, tosin tällä kertaa lattialle enkä kuskinpenkille. Henkilökunta ei sitä vielä tiedä, mutta aamulla on taas hauska seurata Papa-myöhästelijän liukastelua siinä oksennuksessa. Toivottavasti se ei ehdi kuivua aamuksi liikaa, että säilyisi se luistavuus kengänpohjan alla...

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Täydelliset kissat!?

Nyt se sitten tapahtui! Onnin pää jäi jääkaapin oven väliin. Se pään työntäminen jääkaappiin kun tapahtuu niin nopeasti, että  en millään ehtinyt pysäyttää ovensulkemisliikettä, kun onnettomuus oli jo tapahtunut. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan, mitä nyt kinkunahnehtija itse vaikutti itselleen epätyypillisellä tavalla poikkeuksellisen nololta. Niin se vaan on Onniseni, että kun sitä päätään tarpeeksi usein sinne jääkaappiin joka kerran oven avautuessa työntää, niin se oli tähtiin kirjoitettu, että näin siinä on ennemmin tai myöhemmin väistämättä käyvä.
Ehkäpä Onni tästä sitten oppi sen, että ahneella on pa---nen loppu? No ei oppinut. Samaisena iltana Papa antoi Kynsilaukkaajille raksuja, joita Ellu ja Vertti rakastavat ja joita Onni syö vain sen takia kun muutkin syövät ja vielä tuplaten sen määrän kuin muut. Siitä seuraa yleensä joko välitön oksentaminen tai myöhemmin tapahtuva oksentaminen. Tällä kerta se ei tapahtunut välittömästi.

Ahmatti mietiskellee nolon jääkaappijutun jälkeen syntyjä syviä eli todennäköisesti ruoan syvintä olemusta ja seuraavan aterian koostumusta


Aiemmassa postauksessa kerroinkin Papan töihinlähtöongelmista ja autossa mielellään (yönkin yli) nukkuvasta isäntäväestä. No tässä nyt kävi sitten niin, että Papalle tuli eräänä aamuna normaaliakin kovempi kiire töihin ja kun olin etsinyt (niin kuin yleensä aamuisin etsin) Papalle nuo salaperäisesti yön aikana mustaan aukkoon katoavat päivän mittaan tarvittavat asiat eli kännykän, lompakon ja auton avaimet plus puhtaan paidan ja ehyet sukat, Papa oli  lopultakin valmis lähtemään töihin. Lähtöä nopeutti suuresti se, että yllätys yllätys, kissoja ei ollut  autossa ensimmäistäkään! Tämähän käy helposti, ajattelin!!! Kuulin, kun Papa peruutti auton tallista ja läimäytti tallin oven kiinni. Huokaisin helpotuksesta ja istahdin nojatuoliin jatkamaan keskenjäänyttä sanomalehden lukemista.
Kuinka ollakaan; siinä samassa Papa tulikin takaisin ja mumisi pää painuksissa kovin alistuneen kuuloisella äänellä:" Anna mulle äkkiä joku iso rätti ja eti mulle puhtaat housut!" Minä siinä äimän käkenä, että mitä nyt? No, pyyhe oli jäänyt laittamatta autonpenkkien suojaksi ja Papa oli kuskin penkille hypätessään istunut suoraan Onnin raksuoksennuksen päälle...Joku tovi siinä meni autoa siivotessa...
Ehti se Papa sinne työmaalleen vielä saman aamupäivän aikana...


Ellu-neiti ei ymmärrä Onnin sikailua lainkaan!

Ellulla sen sijaan on käytöstavat viimeisen päälle hallussa, joten tämä neiti ei todellakaan sorru onnimaiseen ylensyöntiin eikä varsinkaan moukkamaiseen oksenteluun. Ellu on joskus jopa niin sofistikoitunut, ettei suostu tekemään tarpeitaan (omasta mielestään) haisevaan ja likaiseen kissanhiekkaan, vaan valitsee mieluummin jonkun tarkoitukseen sopivamman puhtaan ja hajuttoman maton. Hmmmm...


Onnimaiseen käytökseen ei sorru Verttikään normaaliruoan suhteen, mutta huonekasvit ovatkin sitten toinen asia. Esteetikkona Vertti on äärimmäisen viehtynyt niihin eikä pelkästään niiden katseluun vaan myös niiden pureskeluun. Harkinneko peräti vegaaniksi ryhtymistä?
(Seuraava pätkä on pimeä, mutta salasyöppö on kuitenkin tunnistettavissa!)



Niin vegaaniksi... toivottavasti ei, sillä esimerkiksi tämän onnenapilaraasun pureskelun jälkeen ei mennyt  montakaan minuuttia, kun pari viikkoa aiemmin pesty olohuoneen matto oli oksennettu taas kerran pestävään kuntoon. Hmphh...

P.S. Jos rakastat kaikkialle muualle paitsi paljaalle lattialle oksentavia ja kakkivia, kaikki sohvat ja nojatuolit  karvoittelevia ja verhot ja tapetit kynsillään repiviä, kinkkusiivun kädestäsi sieppaavia ja kinkkusiivun tilalle käteesi verinaarmun jättäviä, voileipäsi salaa nuolevia, sänkysi valtaavia ja peittosi öisin omivia sinua orjanaan pitäviä itsepäisiä, itsenäisiä, karmivasti naukuvia, joissakin tilanteissa (kuljetushäkkiin laitto) jopa kynsiviä ja purevia otuksia, tarjoan sinulle ihannetyöpaikan Kynsilaukkaajien taloudessa. Palkkaa ei makseta, lomia ei ole ja vapaa-aika rajoittuu yleensä muutamaan tuntiin yössä. Jos tunnet, että juuri tällaiseen askeettiseen elämään näiden muinaisten egyptiläisten puolijumalina palvomien luontokappaleiden palvelijana sinulla on kutsumus, ota yhteyttä (minä pitäisin niiiiiin mielelläni välillä vähän huilia = )!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Autonvaltaajat

Papa on Kynsilaukkaajien taloudessa se, joka käy palkkatyössä ja elättää sekä isäntäväen että henkilökunnan. Papalla on usein aamuisin vaikeuksia aikataulunsa kanssa = ehtiä töihin ajoissa, koska hänen omien sanojensa mukaan nuo aamun varhaiset hetket kahvikupposen ja tuoreen sanomalehden seurassa kuluvat aivan luvattoman nopeasti. Papan ehtimistä ajoissa töihin ei myöskään millään tavalla edistä isäntäväki, jolla on myös omat tärkeät rutiininsa. Onni mm. tahtoo omia Papan sylin koko päiväksi itselleen ja Papan taas on aika hankala toimitella aamuaskareitaan yhdellä kädellä, kun toisella on kannateltava sylissä roikkuvaa kissaa. Vertti taas on niitä vakituisia yövuoron automiehiä ja kyllä siellä autossa öitään viettää muukin isäntäväki. Ei siinä paljon kiireistä töihinlähtijää hymyilytä, kun telkkari alkaa jo suoltaa aamukahdeksan uutisia ja töihinlähtijä vasta kiiruhtaa autotalliin, kun siellä on tilanne tämä...
 

Isäntäväen houkutteleminen autosta onkin nykyään melkein joka-aamuinen rituaali ja se tapahtuu siten, että minun tehtäväni on rapisuttaa eteisen puolella autotallin oven edessä raksupussia ja Papa pitää  autotallin puolelta ovea auki, kunnes vastustamaton raksujen rapina on saanut isäntäväen säntäämään autosta eteisen puolelle ja Papa voi sulkea oven ja pääsee lopultakin lähtemään toimistolle.

Vaikka isäntäväki siis siellä kylmässä autotallissa hyvin viihtyykin, arvostaa se myös sitä, että henkilökunta pitää talouden sisälämpötilan riittävän korkeana vielä näin keväälläkin, vaikka pahimmat paukkupakkaset alkavatkin olla jo ohitse.

 

Onni on yleensä varsinainen röyhkimys, mutta tällä kertaa se tyytyi vain hivuttautumaan vaivihkaa Ellun kylkeen kiinni päästäkseen mahdollisimman lähelle takkaa sen sijaan, että olisi tapojensa mukaan yrittänyt ajaa Ellun pois "ykköspaikalta".
 

torstai 8. maaliskuuta 2012

Toisilla rahaa, toisilla aurinko

Nämä kreikkalaiset söpöläiset asustelevat Kreetalla, Agii Apostolissa ja kuvat on otettu elokuussa 2011. Näillä on ainakin lämpötilan ja auringon suhteen keskimäärin mukavammat olosuhteet kuin meikäläisillä lajitovereillaan.

Hanian kauppahallin kalaosaston päivystäjät





Hanian kauppahallin vilinästä ja puheensorinasta huolimatta jotkut pystyvät siellä nukkumaankin

Nämä kissanpennut ruokakuppeineen löysi Papa lähirantamme Sunset Beachin toisessa päässä sijaitsevan kappelin luota






Tähän kovin hoikanoloiseen pentuun taas Papa törmäsi kävelyretkellään Agios Fanorios-kirkon ympäristössä





Näitä onnellisia ei näyttäisi paljon kotomaansa velkakriisi vaivaavan. Kun vain ruokaa ja aurinkoa riittää, niin kaikki on hyvin. Yksillä yhtä, toisilla toista. Paikallinen iloinen kauppias houkuttelikin Papaa tulemaan uudelleen Agii Apostoliin näillä sanoilla:"You have the money, we have the sun!"

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kevät koittaa Kynsilaukkaajillekin

Kynsilaukkaajillakin tuntuu olevan jo kevättä rinnassa. Välillä ne hakeutuvat ikkunoiden lähelle lämmittävästä auringonpaisteesta nautiskeleman ja välillä taas tuuletusikkunalle toiveissa päästä "Villa Verttilässä" tassuineen lumihangessa käväisemään. Enää kuukausi pari, niin isäntäväki pääseekin taas viettämään kissanpäiviä ulkosalle.

Ellu nautiskelee ikkunan läpi lämmittävästä kevätauringosta, vaikka Papa onkin taas levitellyt kaikki roinansa isäntäväelle varatulle alueelle.



Vertti niiiiiin kovin haluaisi tuuletusikkunasta Villa Verttilään kevättä haistelemaan. Isäntäväki rules ja kun Vertti kerran niin haluaa, on se henkilökunnalle käsky eikä pyyntö, joten räppänä auki välittömästi!

Ulkopuolella ollaan, vaan ei nyt sentään kylmässä lumessa kuitenkaan.

Onhan sinne Onninkin päästävä
Onnin takajalan vierellä olevista jäljistä voi itsekukin vetää sen johtopäätöksen, että tästä ikkunasta on muutama kissa muutamana kesänä kulkenut erittäin ahkerasti sisään ja ulos! Papa toimitti tomerasti jo muutama viikko sitten  remonttitasoitetuubin k.o. huoneeseen korjatakseen rumannäköisen kulkureitin, mutta kovin on hiljaista ollut korjaushommissa sen jälkeen...Papa, haloo! Vink vink!
Ikkunalaudalta katseluksi jää ulkoilu vielä Onninkin osalta

Mitäkö nämä katseet kertovat? "Täh, mene itse sinne hankeen seisomaan paljaine varpainesi! Me mitään ulkokissoja olla!"

Kaikkien varpaita ei hangella palele! Valkoinen on kuin hanki tämä jänis naapurin pihassa. En olisi sitä edes erottanut lumesta, ellei se olisi liikkunut. Eipä sitä huomannut Verttikään, vaikka oli ihan paraatipaikalla bongausasemalla ikkunalla. Lintuja vain katseli tyytyväisenä. Täytyy sanoa, että hyvin on valittu jäniksen suojaväri.