Kevät koittaa Kynsilaukkaajillekin

Kynsilaukkaajillakin tuntuu olevan jo kevättä rinnassa. Välillä ne hakeutuvat ikkunoiden lähelle lämmittävästä auringonpaisteesta nautiskeleman ja välillä taas tuuletusikkunalle toiveissa päästä "Villa Verttilässä" tassuineen lumihangessa käväisemään. Enää kuukausi pari, niin isäntäväki pääseekin taas viettämään kissanpäiviä ulkosalle.

Ellu nautiskelee ikkunan läpi lämmittävästä kevätauringosta, vaikka Papa onkin taas levitellyt kaikki roinansa isäntäväelle varatulle alueelle.

Vertti niiiiiin kovin haluaisi tuuletusikkunasta Villa Verttilään kevättä haistelemaan. Isäntäväki rules ja kun Vertti kerran niin haluaa, on se henkilökunnalle käsky eikä pyyntö, joten räppänä auki välittömästi!

Ulkopuolella ollaan, vaan ei nyt sentään kylmässä lumessa kuitenkaan.

Onhan sinne Onninkin päästävä

Onnin takajalan vierellä olevista jäljistä voi itsekukin vetää sen johtopäätöksen, että tästä ikkunasta on muutama kissa muutamana kesänä kulkenut erittäin ahkerasti sisään ja ulos! Papa toimitti tomerasti jo muutama viikko sitten  remonttitasoitetuubin k.o. huoneeseen korjatakseen rumannäköisen kulkureitin, mutta kovin on hiljaista ollut korjaushommissa sen jälkeen...Papa, haloo! Vink vink!

Ikkunalaudalta katseluksi jää ulkoilu vielä Onninkin osalta

Mitäkö nämä katseet kertovat? "Täh, mene itse sinne hankeen seisomaan paljaine varpainesi! Me mitään ulkokissoja olla!"

Kaikkien varpaita ei hangella palele! Valkoinen on kuin hanki tämä jänis naapurin pihassa. En olisi sitä edes erottanut lumesta, ellei se olisi liikkunut. Eipä sitä huomannut Verttikään, vaikka oli ihan paraatipaikalla bongausasemalla ikkunalla. Lintuja vain katseli tyytyväisenä. Täytyy sanoa, että hyvin on valittu jäniksen suojaväri.