JellyPages.com

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Eläinlääkäri - Kynsilaukkaajien painajainen

 Talossa on kauhea hössötys ja meteli käynnissä. Vertti-parkakin herää kesken uniensa ja näyttää hieman harmistuneelta. Mitä ihmettä täällä on oikein tekeillä?



 No sitä, että on tullut aika käyttää Onni ja Ellu rokotettavana eläinlääkärissä. Ellun karvattomaksi nuolemaa mahapuolta on tarkoitus lääkärin myös vilkaiseman. Paitsi isäntäväelle on eläinlääkärillä käyminen melkoinen stressi myös henkilökunnalle. Voi, miten minä kadehdinkaan kaikkia noita monikissatalouksia, joissa kissat vain laitetaan kuljetuskoppiinsa ja sillä siisti! Kynsilaukkaajista ei yhtäkään saa laitettua koppiin ongelmitta. Miten kaikki nämä kolme voivatkin olla niiiiiiin hankalia? Kynsilaukkaajien "kopittaminen" = verta, hikeä ja kyyneleitä unohtamatta sinne tänne liriteltyjä pelkopissoja (siis veri, hiki ja kyyneleet irtoavat henkilökunnasta ja pissat isäntäväestä).
Onni on Kynsilaukkaajista se, jonka kynsien jäljiltä henkilökunnan veri virtaa yleensä vuolaimmin, mutta tällä kertaa Papa pääsi yllättämään Onnin ja ennen kuin kissaneito ennätti upottaa  terävät kyntensä Papan nahkaan, oli Papa jo sujauttanut hölmistyneen katin koppiin ja pistänyt luukun säppiin! Onni kynsi koppiaan joka puolelta kuin henkensä hädässä ja teki harvinaisen selväksi halunsa päästä sieltä pois.






 Ellun "kopitus" meni myös tällä kertaa aivan nappiin ja pelosta patsaaksi jähmettynyt neiti ei ehtinyt edes pissaa lirauttaa, kun Papa oli toimittanut senkin omaan koppiinsa. Henkilökunta huokaisi todella syvään helpotuksesta. Ei verta missään, ei kynsien repimiä vaatteita eikä edes hiki ehtinyt tulla. Kaipa se harjoittelu tosiaan tekee mestarin!
Itse lääkärissäkäynti on sitten jo "kopitusta" helpompi juttu, joskin Kynsilaukkaajien ravisteleminen siellä pois kopista on yhtä vaikeaa kuin niiden aloillaan pitäminen rokotuksen aikana ja lopulta takaisin koppiin saaminen, mutta Papa keräsi tällä kertaa pisteet kirkkaasti 6 - 0.
 Onnin ensimmäinen rokote lipsahti Kynsilaukkaajia ennestään tuntemattomalta eläinlääkäriltä taistelun tuoksinassa ihan muualle kuin Onniin ja lääkäri joutui hakemaan uuden rokotteen. Toinen rokote upposi oikeaan osoitteeseen ja Onni survottiin boksiinsa ja ravisteltiin toisesta boksista Ellu esille. Ellu oli niin kauhusta kankeana, että rokotus kävi helposti ja jotenkin Papa onnistui Ellun vatsapuoltakin lääkärille vilauttamaan. Lääkäri kehotti toistaiseksi vain seurailemaan Ellun vointia, koska lääkäri ei pystynyt tekemään sille tutkimusta ilman rauhoitusta. Jos vaiva pahenee, on Ellu kuitenkin tutkittava rauhoituksessa ja samalla saadaan otettua mahdollisesti verikokeetkin.
 Kotona sitten seurasi vapautus ja aika äkkiä molemmat näyttivät jo unohtaneen koko jutun, joten pysyviltä traumoilta taidettiin säästyä. Vertti, jonka rokotus on vielä pari vuotta voimassa, haisteli Elluun tarttuneita outoja hajuja ja katsoi sitten minuun ikään kuin olisi halunnut sanoa, että: "Kiitos, kun ette taas minua vieneet!"

 Onnikin toipui traumastaan hyvin onnimaiseen tapaan eli syömällä. Onnin mottohan on: "Hyvä ruoka, parempi mieli!" Sitten vielä vähän huulien nuoleskelua ja pientä pesuntapaista ja kaikki on taas hyvin!


 Niin palasi rauha pikkuhiljaa taloon ja Verttikin rokotetut lajitoverinsa tarkkaan haisteltuaan rentoutui ja uskaltautui matolle lempiharrastukseensa vapaaseen kieriskelyyn. Paparazzi-täti sai osakseen paheksuvan katseen, joka tuntui sanovan:" Siis onko ihan pakko kuvata jokaikinen liike, häh?"


Niinpä vain väsähti närkästynyt kieriskelijäkin lopulta ja haukotteli hartaasti, ennen kuin nukahti ilmeisen onnelliseen uneen, jossa arvattavasti vilahtelivat ikkunan läpi havaitut pihalla ahkeroivat myyrät...

Ellua vielä ihan vähän harmittaa pelottava ja nöyryyttäväkin koppiinsulkeminen, mutta henkilökunta saa kyllä lopulta anteeksi...



Uniltaan jälleen herännyt Vertti on mietteissään, joita minä tulkitsin näin: "Milloinkahan ne taas minua siellä lääkärissä käyttävät? Loppukesäähän se on tainnut aina olla, kun tuo turkki on siinä määrin takkuuntunut, että ne minut sinne väkisin raastavat? Mukavan tujauksen se lekuri kyllä antaa ennen kuin uskaltaa alkaa meikästä takkuja ajelemaan ja vähän aikaa on  kuin pilvissä leijuisi eikä pelota yhtään, mutta helvetillinen krapula on päällä koko loppuillan. No, onhan tässä vielä muutama kuukausi, ennen kuin se on ajankohtaista. Nautitaan nyt ensin keväästä ja kesästä ja annetaan turkin takkuuntua kunnolla (minähän en nimittäin anna kenenkään harjata mahapuoltani, että sen verran respektiä, kiitos)..."



maanantai 16. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen ylijäämätipu eliminoitu!

Vielä pääsiäisestä sen verran, että niin kuin juhlapyhinä muulloinkin sekä isäntäväki että henkilökunta mussuttivat pakkinsa niin täyteen herkkuja, että välillä piti jo itsekunkin heittäytyä ihan mahansa viereen pötkölleen. Vaikka isäntäväen keskinäinen kynsilaukka olikin aika ajoin hyvinkin vauhdikasta (Vertillä on nenässä Onnin kynnestä verinen täplä ja Papa irrotteli Onnin takalistosta Vertin katkenneen kynnen), oli välillä pakko levätäkin.
Onnin tekisi mieli hypätä Vertin selkään ja aloittaa kunnon takaa-ajo, mutta kun niin haukotuttaa...

Pääsiäispyhät siis tulivat ja menivät kuten tuli ja meni tytärkin (nyyh!). Pikkuhiljaa Kynsilaukkaajien taloudessa siirrytäänkin odottamaan vappua, jolloin sitten vietetään Onnin syntymäpäiviä. Taas on kaikille herkkuja tiedossa! Tai siis Onnillehan nyt kelpaa kaikki, mikä mahtuu kurkusta alas :) Henkilökunnan keittiövastaavalla on vappumenu vasta suunnitteilla, mutta aikaahan on vielä runsaasti.


Onpas torkkupeiton pykäreunukseen lipsahtanut muutama vähän pitempi pylväs...

Tämä viikko onkin meillä täällä paitsi Papan lomaviikko, myös kirppariviikko eli kovasti on taas kaappeja ja pahvilaatikoita kaiveltu. Sen lisäksi, että niistä on löytynyt mieletön määrä tavaraa kirppikselle vietäväksi, on sieltä löytynyt myös Vertin iloksi vielä yksi pääsiäistipu. Tämän tipun Vertti kaivoi ihan itse esiin avonaisesta pahvilaatikosta, jossa oli tyttären kirpparikamoja. Tuskin sitä oli tarkoitettu kirpparille vietäväksi ja jos olikin, niin hirmuinen Vertti ehti ensin. Tässä tipu jo pedon hampaissa, mutta muuten vielä ihan tipuksi tunnistettavissa. Muutama tovi myöhemmin tästä kaksikosta oli enää tunnistettavissa Vertti, joka hymyili hieman vaivaantuneen oloisesti jotain keltaista hampaittensa välissä...

Minun minun minun...

Onneksi vappu on luonteeltaan täysin erilainen juhla jo ulkoisen tunnusmerkistönkin osalta eli silloin todennäköisesti säästytään tapoilta ja pahoinpitelyiltä, koska vappuna on niiden tipujen sijasta vaan tylsiä ilmapalloja ja serpentiiniä ja muuta yhtä pitkästyttävää...Vaikka toisaalta, voihan sitä isäntäväki tietysti aina yrittää kuristua serpentiineihin tai syödä itsensä niistä sairaaksi tai ainakin säikytellä henkilökuntaa poksuttelemalla ilmapalloja puhki kynsillään...

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Vertti täytti pääsiäisenä 8 vee!

Nyt on taas juhlat juhlittu eli pääsiäinen ja Vertin syntymäpäivä, jota vietämme ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Vertin tarkka syntymäpäivähän ei ole tiedossa, mutta pääsiäisenä Vertin kerrottiin syntyneen siellä, mistä se aikoinaan haettiin. Sen kummempia juhlallisuuksia ei sisältynyt sen enempää pääsiäiseen kuin syntymäpäiviinkään, mutta herkkuja toki Kynsilaukkaajille tarjottiin ja yritettiin siinä samalla sen verran katsoa, että itse gentlemanni sankarikin sai jotain syödäkseen. Vertti kun aina antaa naisväen syödä ensin ja sitten kun se on lopettanut, saa Vertti yleensä tyytyä katselemaan tyhjää kuppia.
Tässä Vertti kuitenkin vasta avustamassa pääsiäiskoristeiden sijoittelun suunnittelupalaverissa.




Kyllä siinä koristeluhomman suunnittelussa oli myös Onnista paljon apua. Onnin oli pakko välillä kokeilla pitkän pitkää "epäaitoa" pajunkissaa, josko se maljakko alta kaatuisi, kun tuolta ylhäältä pajunkissaa vähän kynnellä kopasee...Ei kaatunut tällä kertaa.




Syntymäpäiväsankarillakin on se pimeä puolensa, joka tulee esiin yleensä vain ja ainoastaan pääsiäisenä. Syntymäpäivän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaan pääsiäisen ulkoisen tunnusmerkistön eli tässä tapauksessa ruohossa nököttävien pääsiäistipujen. Se vaan on niin, että kissa on kissa ja lintu on lintu! Minkäs tiikerikään raidoilleen mahtaa! Tässä tipu on juuri noukittu ruohosta ja Vertti katsoo ovelasti syrjäsilmällä, että eihän henkilökunta vain huomannut!




No, Onni ainakin huomasi ja ihan piti tyttösen itsekin lähteä katsomaan, että mitä ihmettä se Vertti sieltä ruohosta löysi! Onni ei kuitenkaan mokomista jaksa innostua, vaan loput tipuset saavat Onnin puolesta jäädä ruohoonsa nököttämään.




Varoitus! Nyt seuraa pääsiäisen hirvittävä murhaosio, joka on kielletty alaikäisiltä eli


(18)


Samaan aikaan toisaalla...Silminnäkijöitähän ei ole, mutta kuva puhukoon puolestaan! Kauhunhuuto (tai ehkä tässä tapauksessa kauhunpiipitys) on jähmettynyt uhrin huulille. Sanomattakin on selvää, että tämä juuri vietetty oli tämän tipusen ensimmäinen ja viimeinen pääsiäinen. Henkilökunnalle tämä oli jo kahdeksas pääsiäinen, kun näitä vainajia on löytynyt, joten voin vakuuttaa, että pahemminkin runneltuja on nähty...




Palataanpa takaisin lapsillekin soveltuvaan osioon eli

(S)


Ellu-neiti nauttii pääsiäissaunasta tietämättä mitään pahasta maailmasta  ja samassa huushollissa saalistavasta tiputeurastajasta ja hyvä niin. Parempi ollakin tietämättä turmeltuneen nykynuorison kolttosista...




Taas samaan aikaan toisaalla... taitaa sarjamurhaaja etsiä uutta uhria...Yleensä nuo tipuset on tuhottu kaikki, ennen kuin pyhät ovat päättyneet, mutta olisiko Vertille jostakin tullut 8-vuotissyntymäpäivän myötä semmoinen ajatuksentapainen, joita olen joskus ollut aikuisilla kissoilla havaitsevinani, että: " Love, peace and understanding... " Eikös sekin, jonka ylösnousemuksen juhlana pääsiäistä vietetään, suunnilleen niin saarnannut...Ehkä Vertti sisäisti lopulta jonkun tärkeän sanoman...
Yllättäen nimittäin loput tipuset saivat viettää pääsiäisen kaikessa rauhassa täysissä sielun ja ruumiin voimissa eikä uhriluku enää kasvanut.




Kaikesta huolimatta pääsiäisenvietto sujui loppujen lopuksi suhteellisen leppoisissa merkeissä eikä isäntäväelle sen enempää kuin henkilökunnallekaan näyttäisi jääneen pahempia traumoja. Ei ainakaan Onnille, joka on kerrankin saanut sapuskaa tarpeekseen ja pohjattoman vatsansa täyteen. Juhlien jälkeen on aika ottaa kunnon torkut ja heittäytyä ruokalevolle henkilökunnan pääsiäisvierailulla olevan tyttären syliin...hrrrrr...hrrrr......




maanantai 2. huhtikuuta 2012

Pääsiäistä odotellessa...

Koska henkilökunta on laiminlyönyt täysin 24 h-ateriapalvelun isäntäväelle, on Onninkin tyydyttävä pohjattoman vatsansa täyttääkseen pakon edessä  tähän epäilyttävän näköiseen vihreään...


Tämän laatikon valitsi uudeksi nukkumapaikakseen Ellu, mutta pitihän se arvata, että ennemmin tai myöhemmin sinne vääntäytyy myös Onni...ja tällä kertaa ennemmin.




Vertti on uskaltautunut pakkassäästä huolimatta katselemaan ja kuuntelemaan kevättä vielä kovin lumiseen ja kylmään "Villa Verttilään". Katselee sieltä vähän huolestuneen näköisenä, että ei kai se henkilökunta vain estä takaisinpääsyä sulkemalla tuuletusikkunan...



Ellu ei vielä näillä lämpötiloilla nenäänsä ulos pistä , vaan tyytyy silmäilemään kevättä lämpimistä sisätiloista käsin.




Onni tuumaillee, että pitäisiköhän kuitenkin lisätä sen epäilyttävän näköisen vihreän syöntiä ja keventää muutenkin tuota ruokavaliota, vaikka ei tämä pullea maha perusteellistakaan peseytymistä juuri haittaa, kun on vielä nuori ja notkea...ja pitkäkielinen.


Vertille taisi tulla ulkona tipuja bongaillessa kylmä, kun nyt näköjään otetaan kaikki mahdollinen lämpöenergia kerälläolon muodossa käyttöön...




P.S. Isäntäväki jo niiiiiin odottaa pääsiäistä, kun saa sieltä ruohosta kaivaa ne kaikki ihanat keltaiset pörröiset tipuset tuhottavaksi...