Autonhuoltoporukka

Ajoittain auto ja varsinkin vanhahko auto kaipaa huoltoa, mutta pienet huoltohommat onnistuvat usein ihan omalla porukalla. Papalta ammattitaitoisine apulaisineen rutiinit hoituvat nopeasti ja vaivattomasti. Papa hoitelee yleensä auton sisäpuolen ja apulaiset ylä- ja alapuolen. Apulaiset suorastaan nauttivat työstään ja auttavat Papaa kilvan.

"Katto on OK!"

"Hetkinen, tsekkaan vielä alapohjan..."

"Kunnossa on, kovaa ajoa vaan!"

Päivän paras hetki!

Onnille paras hetki päivässä on se, kun Papa tulee töistä kotiin. Ensin syödään yhdessä ruoka (yhteiseltä lautaselta tietenkin) ja sitten juodaan vielä kahvit päälle. Tai siis Papa juo. Onni ei niin siitä kahvista välitä, mutta jos nyt kerran kahvin kanssa sattuu olemaan tarjolla vaikkapa muffineita, niin toki Onnikin syöntitalkoisiin osallistuu. Mielellään. Suorastaan huolestuttavan mielellään.

"Ethän Papa olisi halunnut nuolla tätä lautasta? Ai, no minä nyt kerkesin ensin!"

Hyvän ruoan päälle alkaa Onnia(kin) ramasemaan ankarasti ja muutenkin Papan sylissä on aina niin ihmeen ihana olla.

(Lyrics Finlanders: Oikeesti)
"Tahdon syliisi painaa pääni, tahdon lämpöösi nukahtaa." 

Turkkien tuuletusta siivouspäivänä

Jokunen päivä sitten tulivat viimeiset lumet alas katolta melkoisella ryminällä. Niinhän siinä sitten kävi, että Villa Verttilän katto(verkko) irtosi lumimassan painosta ja Villa Verttilä pantiin oitis käyttökieltoon, kunnes huoltohenkilö saa katon korjattua. Ei niin, että lumesta olisi enää vaaraa ollut. Sehän tuli jo kaikki alas, mutta henkilökunta epäili, että Kynsilaukkaajat voisivat häipyä rikkinäisen katon kautta ääneti kavalaan ulkomaailmaan ja turmeluksen teille!

Näin ikävästi roikkui katto

Kynsilaukkaajia tilapäinenkään käyttökielto ei miellyttänyt, koska ulkoilun makuun Villa Verttilässä oli jo päästy. Niinpä henkilökunnalle osoitettiinkin mieltä mm. vääntäytymällä tuuletusikkunalle suojaverkon ja ikkunan väliin. Sillekin paikalle osattiin tehdä oikein jono. Raikasta kevätilmaa selvästi kaivattiin.

"Happea tässä vaan vähän haukataan!"

Henkilökunta ei kuitenkaan osoittanut merkkiäkään valjaiden esiinkaivamisesta, vaan oli muka tekevinään siivousta. Onnin ja Vertin anovista katseista pystyi kuitenkin syrjäsilmälläkin lukemaan sanattoman viestin, jonka mukaan kissojen turkkien tuuletus on vähintään yhtä tärkeää kuin petivaatteidenkin.

"Tästä vaan kaikki ulos tuulettumaan!"

Petivaatteet vietiin siis narulle, kun ensin oli joukosta poistettu kaksi karvaturkkia. Onnille tuli yhtäkkiä Onnille niin tyypillinen lievää vakavampi nälkäkohtaus, että se luovutti ja lähti hakemaan lääkettä ruokakupilta. Sinnikäs Vertti jäi vielä norkoilemaan tuulikaappiin, josko sittenkin vielä onnistaisi...Lopulta odotus palkittiinkin!

"Nyt se tulee ne valjaat kädessä!"

Kyllä siinä oli Vertillä kepeä askel kotipihalla keväisessä säässä. Kaikki puskat ja pensaat piti haistella tarkkaan.

"Tämä norjanangervo on ihan jees, mutta tuo seuraava, piikikäs neilikkaruusu, kannatti  muistaakseni kiertää kaukaa!"

Hyvä tovi siinä pihaa kierreltiin ristiin rastiin, pitkin ja poikin. Yksi sitruunaperhonenkin nähtiin, mutta myyriä ei yhtään. Ne olisivat olleet ihan parhautta.

"Pois edestä, täältä tulen minä!"

Aurinko lämmitti niin ihanasti, että välillä piti heittäytyä ihan pitkäkseen maahan tuuletetun turkin viimeistelypesuhommiin.

"Tämän homman minä osaan vaikka silmät ummessa!"

Pääsi se Onnikin sitten tasapuolisuuden nimissä vuorollaan ulkona käymään, mutta paparazzi oli silloin jo kuvaussessionsa päättänyt. Elluhan ei valjasulkoilusta välitäkään, vaan nauttii sitten vasta kesähelteillä Villa Verttilän iltapäiväauringosta. Näin on kevään ulkoilukausi julistettu alkaneeksi. Toivottavasti ulkoilukelejä riittää ainakin seuraavat puoli vuotta niin Kynsilaukkaajille kuin kaikille muillekin blogikissoille!

Esteetikon silmin...

Onnihan on tunnetusti ja ansaitustikin ahmatin maineessa, mutta kyllä Onnista löytyy ripaus esteetikkoakin. Paparazzi onnistui ikuistamaan yhden tällaisen harvinaisen hetken, jolloin Onnillakin on jotain muuta mielessä kuin ruoka! Kuivattu syyshortensian kukinto sai Onnin ihan fiiliksiin!

"Voi miten kaunis!"

"Tuoksuukin tosi hyvältä!"

"Ihan syötävän kaunis!"

Kauneus on katsojan silmässä, mutta kun nälkä kurnii vatsassa, astuu Onnin sisäinen esteetikko taka-alalle...

Kuka ei kuulunut joukkoon?

Vastaus oli näköjään liian helppo. Mamma N:lla oli mielenkiintoinen pointti aurinkoläikkääjistä (lähti ilmeisesti etsimään ratkaisua liikaa älyn kautta), mutta niin monimutkaiseen ajatteluun en minä taas kykene. Vastaus oli siis "se ulkomaan elävä" vasemmalla alhaalla. Miksi se ei sitten kuulu joukkoon: Muut ovat Kynsilaukkaajia ja "rusakko" oli  Kynsilaukkaajien kanarialainen korvikekissa, joka jäi sinne. Vaikka olisi se oikeastaan sekin voinut tulla meille ja liittyä Kynsilaukkaajiin :) Ojennan kaikille osallistujille kuvitteelliset ruusut kuvitteellisten palkintojen kera, olkaapa hyvät!

Vertti havaitsi eilen itsessään jotain outoa:

"Apua henkilökunta! Koska mulle on kasvanu tämmönen musta pölyhuiska tähän? Ei mulla ennen oo tämmöstä ollu! Ai häntäkö se on nimeltään? Ja että se yleensä vaikuttaa siellä takana?  Ilmankos en oo ennen nähny, ku eihän mulla oo niskassa silmiä!"

Kuka ei kuulu joukkoon?

Ensimmäiseksi Kynsilaukkaajien huonosti käyttäytyvä henkilökunta yrittää opetella uusille hyville tavoille ja aloittaa sen toivottamalla lämpimästi tervetulleiksi uudet lukijat Kissa Kermakupilla, Jonna ja Carlina! Seuraavaksi henkiläkunta toivottaa lämpimästi tervetulleiksi kaikki muut (vanhat) lukijat, jotka se on myös unohtanut toivottaa tervetulleiksi! Että tällä lailla tässä nyt yritetään edes näin jälkikäteen vähän pisteitä kerätä...

Sitten siirrymmekin suoraan nelikenttien kiehtovaan maailmaan ja kysymys kuuluu: Kuka näistä neljästä ei kuulu joukkoon ja miksi?

Nyt kannattaa osallistua jo ihan huikeiden palkintojenkin vuoksi, sillä kaikkien oikein vastanneiden kesken arpoo henkilökunta mm. seuraavat upeat palkinnot:

Pussillinen kanarialaisen kissanruohon siemeniä (itävyysprosentti näyttäisi jäävän melko alhaiseksi)

On siellä toinenkin jo nousemassa, kun oikein tarkkaan katsoo!

Jonkun verran kaltoinkohdeltu hiiri, sen myöntää henkilökuntakin ihan suosiolla eikä ala tätäkään nyt sen kummemmin fotoshoppaamaan ja sillä lailla ketään huijaamaan.

Hyvä hiiri se on silti, häntäkin vielä tallella

Henkilökunta epäilee, että saattaa olla Viiltäjä-Vertin tekosia tuo kylkihomma?

Vielä parempi hiiri, tosin hännätön, mutta tälläpä on toinen korva vielä tallella.

And finally, varsinainen pääpalkinto on tämä Vertin rakas "pätkä". Vertti on sen ihan omin kynsin ja hampain repinyt irti muinaisesta olohuoneen matosta. Sitä pitää aina heittää Vertille ja Vertti käy sen sitten hakemassa ja tuo uudelleen heitettäväksi. Voi miten monet taidokkaat voltit onkaan Kynsilaukkaajien olohuoneessa tämän nimenomaisen "pätkän" ansiosta nähty!

Vertti on saanut irrotettua varastossa olevasta matosta muutaman uuden pätkän, joten raskii nyt luopua tästä jo jonkun verran käsitellystä, mutta uniikista kappaleesta.

Tai no hei, tarkemmin ajatellen, unohdetaan tämä palkintokisa vielä toistaiseksi kunnon sponsoria odotellessa...kyllä teitä nyt varmasti harmittaa...sorry...

Saa silti vastata :)   

P.S. Koettakaa nyt vaan selvitä tästä pettymyksestä, sillä ei niitä ruohonsiemeniä esimerkiksi edes olisi ollut enää, kun ne ovat jo kaikki (5-6)  tuossa kuvan pytyssä!

Tullattavaa?

Henkilökunta palasi lomaltaan ja kotona olivat matkalaukkujen tarkastajat heti virkainnoissaan. Ei ehditty edes kaikkia tavaroita purkaa laukuista, kun tarkastajat tunkivat väkisin niihin ja heittäytyivät oikein makuulleen työnsä ääreen. Tuliaisia/tullattavaa tuntuivat etsivän. Tarkkaan tutkivat ja haistelivat laukut, mutta eivät löytäneet torakan torakkaa sen enempää kuin mitään muutakaan syötävää.

"Ettekö tosiaan mitään tuliaisia meille tuoneet?"

"Kyllä nyt on mieli musta!"

Myöhäistä aprillia Kynsilaukkaajille! Hah hah haa! Kylläpä meitä nyt naurattaa! Totta kai henkilökunta muisti isäntäväkeään!

Kanarialaista kissanruohoa, jee!

Nyt pitää vaan isäntäväen malttaa odotella "Hierba Gatosin" kasvamista. Kunhan se ensin laitetaan kasvamaan. Sitten joskus.