Virityksiä

Onko Vertti kalojen ystävänä  menossa snorklaamaan vai onko hänen päähänsä pudonnut hevosenkenkä? Vai onko tämä kenties trendikkäiden kissaherrojen kuuminta asustemuotia? Ei mitään näistä, vaan homo sapiensin viimeisin innovaatio ja kaikkien kautta aikain mitä kekseliäimpien viritysten isoisä ja isoäiti. Tämä on Villa Verttilän uuden "katon" pakollinen lisävaruste, vedenpoistoputki!

Tässä on nimittäin koko kesä puhuttu siitä, että Kynsilaukkaajien kesäparatiisiin pitää tehdä katto, jotta herrasväki voi oleskella siellä sateellakin. Hartaasti sitä on suunniteltu ja eri materiaaleja pohdittu. Kodin Terrassakin oikein käytiin eri materiaaleja arvioimassa ja vertailemassa. Valokatteesta vai pellistä? Vai kenties kasvihuonemuovista? 

Lopulta suunnitelma oli toteutusta vaille valmis! Ei vaan se katto ottanut valmistuakseen.

Eräänä varsin lämpimänä iltana sitten alkoi taas vettä tihkutella ja Kynsilaukkaajat valuivat yksi toisensa jälkeen kuiviin sisätiloihin. Olisiko jonkun hieman pisteliäs maininta edelleen puuttuvasta katosta  ärsyttänyt homo sapiensin viimein tihkusateeseen vanhan patjan suojamuovin ja nitojan kanssa. Eipä aikaakaan, kun saimme juhlallisen ilmoituksen, että katto on valmis. Oli kuulemma helppoa kuin heinänteko! Muovi vain minkkiverkon päälle ja nitojalla kiinni kehyslautoihin!

Muuten ihan hyvä, mutta pehmeä muovi tasakattona kerää sateella ällistyttävän nopeasti veden useiden litrojen lammikoksi katon päälle. Vedenpaisumuksen vaara kesäparatiisissa oli välitön ja ilmeinen!

Homo sapiens ei suostunut kehotuksista huolimatta viritystään purkamaan, vaan teki virityksen päälle uuden virityksen.

Putken toinen pää lilluu vesilammikossa "katolla"

 Toimii loistavasti, kun muistaa aina sateen jälkeen ja välissäkin käydä imaisemassa putkesta. Hyvin se vesi sieltä sitten lorisee putkea pitkin maahan...

Ulkoiltu on edelleen päivittäin ja niin Onni kuin Verttikin nauttivat siitä suunnattomasti. Vertti pelailee omenapalloaan varmaan niin pitkään kuin omenoita riittää.

 Yrittiköhän sireeni puraista tai jotain, kun sai näin ruman irvistyksen Vertiltä? 

 Ellu ei ole edeenkään ulkoilusta innostunut, vaan testailee sisällä eri nukkumapaikkoja.

 Eko-Ellua miellyttää eniten tämä sanomalehtipaperikori. 

Olisi Onnista varmasti hyvä sirkuskissakin tullut. Tässäkin pyörittelee taitavasti omenaa korvansa päällä, heh!

 Tästä se lähti taas se rytinällä alastulo, mutta kävi niin äkkiä, että siihen ei kamera ehtinyt mukaan. 

Uuvuttavaa se tuo ulkoilu joka tapauksessa on ja paras nukkumapaikka Onnin mielestä löytyykin illan päätteeksi ulkoiluttajan mahan päältä!

 Ehkä sitten ensi kesänä taas sitä kattoa...

Unta ja korustautumista

Kun nuori mies nukkuu, niin se on kuin rahaa laittaisi pankkiin! Päteeköhän sama viisaus urheilullisten kissaherrojen suhteen? Tosin ei tämä herra nyt enää ihan nuorikaan ole, mutta varsin urheilullinen (omenapallomaalivahti) kuitenkin. Rankan urheilusuorituksen jälkeen tarvitaan paljon ruokaa ja unta, jotta palautuminen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. Niinpä "Liimatassu" onkin asettautunut yhden oikein väsyttävän matsin jälkeen uupuneena keittiön matolle odottelemaan syötävää.

Keittiön matto on siitä hyvä paikka, että siinä voi nukkuakin ruokaa odotellessaan ja sitten kun sitä ruokaa tulee, niin on jo valmiina paikalla.

Sitten kun ruoka oli saatu ja syöty, siirtyi "Liimatasssu" ansaitulle levolle hieman aurinkoisempaan ja rauhallisempaan paikkaan.

Voi voi! Nyt on tainnut jäädä pesun jälkeen turkki kampaamatta...

Yllättäen Kynsilaukkaajien naisväkikin antoi väsyneen sankarinsa maata rauhassa. Turhamaiset neidit kiinnostuivat henkilökunnan uusimmista tuunauksista siinä määrin, että neiditkin pääsivät tuunaukseen osallisiksi (huippu)kissamallin ominaisuudessa. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan juutalaisten käyttämä päähine kipa, vaikka se siltä näyttääkin. Toki hyvin kissaneitojen juhlapäähineeksikin sopiva laite on nimittäin tölkinvetimistä ja mustasta langasta virkattu rintakoru.

Onni iskee silmää:"Enkös olekin soma??"

Ja vain hetkeä myöhemmin...

"No ota nyt jo hiiteen se hemmetin lätyskä mun päästäni!"

"Mitä minun päähäni oikein laitettiin? Vähän pelottaa..."

Ehkä rintakoru pääsee vielä varsinaiseenkin käyttötarkoitukseensa myöhemmin.

Onni näki ilmeisesti jotakin, mitä minä en nähnyt!

Mukavaa viikon jatkoa :)

Omenapalloa à la Vertti "Liimatassu"

Arvatkaapas, mikä on "Liimatassun" lempiharrastus tähän aikaan vuodesta? No, talvisinhan parhautta on nukkua lämpimässä saunassa ja keväällä taas ikkunasta paistavan auringon lämmössä, mutta näin loppukesästä kaikki kovat kundit...

...pelaavat tietenkin omenapalloa!!!
Tässä on todennäköisesti vuoden 2013 paras omenapallomaalivahti!
Maalitolpat ovat tosin kuvissa näkymättömät, mutta "Liimatassu" itse kyllä tietää, missä ne ovat !

Huom! Tämä kissojen kansainvälisen valioliigan suvereeni maalivahtien kuningas ei taaskaan huomannut pelailevansa näissä kuvissa vapaana :)

Tunnustus ja viiksihaaste

Vertti on saanut tunnustuksen ihanasta suloisia kissoja vilisevästä

Just kittying-blogista!
Kiitos Me Like, olemme otettuja ja kiitollisia!

Eteenpäin annamme tunnustuksen seuraaville:

Cherille Autuas olo-blogiin,

Kollo kertoilee kuulumisiaan-blogiin

ja

Lululle, Lealle ja Lotalle.

Olkaa hyvät!

Sitten siihen Naukulan kerhon ja Mamma N:n aloittamaan viiksihaasteeseen. Hyvän asian puolesta kannattaa osallistua eli yhtäkään kesäkissaa älköön enää kukaan (idiootti?) ikinä ottako!!! Se on niin tyhmää ja törkeätä, että vähintään sakottaa siitä pitäisi ja ihan isosti! Elluhan on otettu meille löytösuojalta ja sitä on ennen meille tuloaan kohdeltu niin huonosti, ettei se toivu siitä henkisesti koskaan (on mm. äärimmäisen arka edelleen)!

Kynsilaukkaajat osallistuvat viiksihaasteeseen koko porukalla ja ensimmäisenä esittäytyy viiksineen Ellu, joka tosin mielenosoituksellisesti näyttää kieltä paparazzille:

Seuraavana Onni:

ja viimeisenä Vertti:

Osallistukaa toki kaikki nelijalkaiset ja vaikka tuhatjalkaisetkin (jos teillä on viikset) tähän haasteeseen hyvän asian puolesta!

Nenähaaste

Meillä piti siitä Täplätyttöjen aloittamaan ja Sijaiskodin Myrskyn innoittamaan

nenähaasteeseen osallistumisesta yhden osallistujan kanssa pitkään neuvotella, ennen kuin suostumus saatiin. Vertillä kun on kompleksi vaaleanpunaisesta nenästään, josta kissakuiskaaja A erehtyi kerran sanomaan Vertin itsensä kuullen, että: "Vertillä on tyttöjen nenä!"

No tässä kuitenkin ensimmäinen osallistuja nenineen eli Ellu:

Toinen osallistuja on nenineen lähiniityllä kuvattuna Onni:

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä nenineen Vertti:

"Minua niin nolottaa...Voisko tätä esitellä vaan tälleen vähän kukan takaa?"

"Tässä tämä vääränvärinen nenä nyt on, mutta enkö olekin muuten aika karskin kollin näköinen, häh?"

Itse asiassa nenässähän on pikkuisen mustaa, kun oikeasta kulmasta sitä katsoo!

"Hei, sinä siellä yläkerrassa! Voitko muuttaa tään kokonaan mustaksi, jos lupaan pyhästi jatkossa olla teroittamatta kynsiäni ovenpieliin?"