JellyPages.com

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Vertti, villi(?) ja vapaa(!)

Viime kerrallahan postasimme Vertin nukkuma-asentogallupin. Kovin tuntuivat olevan samanlaisia nukkuma-asennot muillakin lajitovereilla. Sen verran vielä siitä aiheesta, että kuitenkin vasta kun Vertti luuli saaneensa paparazzin kintereiltään, se rentoutui ihan oikeasti!

Viime päivinä säät ovat suosineet ulkoilua ja valjasteltu on päivittäin. Etupihan puolella on sireenin kätköistä kauhisteltu välillä tiellä liikkuvia hirmuisia mummoja, äärimmäisen epäilyttäviä pyöräilijöita ja jopa joitakin turvallisemman tuntuisia nelijalkaisiakin. Tässä mm. naapurit anomassa audienssia, mutta hänen ylhäisyytensä Vertti ei sitä tällä(kään) kertaa aina niin sosiaalisille ja sympaattisille naapureillemme suonut!


Evätyn audienssin jälkeen suunta kohti etupihaa vyöryvien kurpitsojen kurpitsanlehtien taakse pihan toiseen saalisnurkkaukseen odottamaan, juoksisiko sieltä hiiri suuhun! No ei juossut!

Tosin hädin tuskin hiirtä suurempi on tämä siili, joka on viime päivinä pihassamme käynyt ruokailulla. Hyvin on kelvannut pikkuiselle vedellä kostutettu kissanruoka. Ruokakuppi (en muista, mistä meille on tämä koirankuppi tullut!)on niin suuri, että siili on etujalkoineen vyötäröään myöten kupissa itsekin.


Tähän postaukseen tulee nyt kokonaista kaksi videota, mutta koettakaa kestää! Tai jättäkää katsomatta! Vertti pääsi moitteettoman käytöksensä ansiosta pihalla vapaaksi ja peuhasi lempipuskassaan:

Tässä vaiheessa Onnin valjaisiinpääsytuska Villa Verttilässä oli yltynyt huikeisiin sfääreihin, ainakin äänen desibeleistä päätellen, joten ulkoiluvuoro vaihtui. Onni taluttaakin Papan nykyään suoraan tien poikki läheiselle niitylle, jonne punkkikammoinen paparazzi ei seuraa, joten tässä kaikki tällä kertaa!

P.S. Jos joku on kasvattanut kurpitsoita, niin voisi kertoa, että joko noista kurpitsoista pitäisi leikata uusin kasvu pois, että jaksavat tehdä kukkien ja muutaman pienen alun lisäksi oikeita isojakin kurpitsoita!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Vertin nukkuma-asento-gallup!

Vertti tässä, moi! Reippaan ulkoilun jälkeen uni maittaa aina erityisen hyvin. Joskus on vain hieman vaikeuksia päättää, missä asennossa nukkuisi!

Naama tiukasti pussilakanaa vasten tulee jotenkin niin turvallinen olo, mutta hengitys vaikeutuu huomattavasti!

Pötkönäkin on ihan kivaa, kun kaikki raajat ja häntä on upotettu lämpimän turkin uumeniin...

Toisaalta aika mukavaa on välillä oikaista ainakin etutassut leuan aluseksi...

Tämä kierretyyli on silloin hyvä valinta, kun ei osaa päättää. Tässähän etutassut sojottavat yhteen suuntaan ja takatassut toiseen...

Lämpöenergia hyödynnetään parhaiten tässä perinteisessä keräasennossa ja hännästä saa vielä vähän yksityisyyssuojaa röyhkeiden paparazzien varalle, mutta karvat kutittavat nenää...

Miten te muut nukutte?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Vertti kävi eläinläärissä


Arvatkaapas, miksi meidän Verttiä usein Kenkä-Vertiksikin kutsutaan?

Pääsinpä köllöttelemään Ellun viereen, vaikkei Ellu oikein kuvattavana tykkää ollakaan.

Onni pukeutuu/piiloutuu verhoon (taas kerran)!

Kissakuiskaaja A:n sylissä ovat sulaa vahaa niin Onni kuin Verttikin. Ellu kuitenkin vähän rautakankeilee jopa A:n käsittelyssä!

Vertti kävi eläinlääkärillä A:n ja Papan kanssa. Tällä kertaa Vertin  kuljetuskoppaan laittamisen yhteydessä vammoja sain vain minä! Yritin laittaa pedon koppaan, kun se riuhtaisi itsensä irti ja karkasi minun selkääni ja upotti kyntensä syvälle nahkaani. Tuskankyyneleet silmissä kiljuin Papalle kurkku suorana: "Ota se pois!", mutta Papa ei saanut sitä irrottamaan kynsiään nahkastani! Tilanne oli siis jo karannut henkilökunnan hallinnasta (taas kerran!), kun kesken verisen taistelun ja kiljumisen paikalle asteli A, nosti Vertin pois selästäni ja sujautti sen koppaan!!! Aikaa siihen kului ehkä 1-2 sekuntia!!! Kunnioitus kissakuiskaajaa kohtaan kasvoi taas! 

Lääkärilläkäynnin syy oli tällä kertaa huopautuneiden takkujen ajelu turkista. Ohjeeksi olin antanut, että kaikki takut pois ja erityisen tarkkaan on ajeltava hännänalus, että säästytään uusilta hajuhaitoilta, matonpesuilta ja varsinkin Vertin pesuyrityksiltä! Eläinlääkäri oli tällä kertaa ollut etunimeltään Natalia ja lievää kieliongelmaa oli kuulemma puolin ja toisin ollut. Lääkäri oli kysynyt, että ajetaanko kokonaan paljaaksi, johon Papa oli vastannut:"Kyllä!" ja heti perään A korjannut: "Ei!" 

Vertin lääkärin armoille jätettyään toinen kaksikosta eli A sitten soitti minulle hilpeänä ja kertoi: " Se lääkäri sano, että hammaskivi pitää poistaa ja meille ei nyt ihan selvinnyt, että aikooko se ajella sen ihan kaljuksi ja poistaa kaikki hampaat, kun se sano, että saattaa olla ientulehduskin ja kun se ei tainnut oikein meitä ymmärtää, niin se jäi sinne vaan nauramaan se lääkäri..." (Tässä vaiheessa minulle tuli mieleen vanha sananparsi: "Laita lapsi asialle jne.")

No, onneksi sieltä kuitenkin kotiutui kissa, jolta oli poistettu vain takkuuntuneet turkin osat ja hammaskivi! Ientulehdusta ei onneksi ollut. Tosin sovittuun hakuaikaan Vertti ei ollut vielä ollenkaan tässä maailmassa ja sille oli pitänyt antaa virkistettä, että se yleensä voitiin päästää sieltä kotiin. Vielä muutama tunti kotiintulon jälkeen Vertti oli edelleen vähän "out", mutta hyppäsi kuitenkin jo keittiön pöydälle suhteellisen sujuvasti.

Illalla, kun A:lle valmisteltiin seuraavalle päivälle *synttärikakkua  oli Verttikin jo sen verran tolkussaan, että kermavaahtokulhon nuoleminen oli selvästi mieleistä puuhaa.

Seuraavana päivänä Vertti oli jo ihan entisellään ja nosteli nenäänsä Villa Verttilässä yrittäen haistaa joka ikisen ihanan ulkomaailman tuoksun erikseen. Minä sanon sitä tuoksutteluksi!

Valjastelemaankin päästiin, mutta Papa joutui toimimaan kokonaista kolme eri kertaa hengenpelastana! Ei suinkaan Vertin, vaan pikkulintujen, jotka Papa onnistui tällä kertaa pelastamaan hirmuiselta valjastelijalta.

Vertin piti käydä välillä haistamalla varmistamassa, että toinen valjastelija pihapiirissä eli Onni on varmasti Onni eikä joku muukalaiskissa!

Onni näki kaikesta päätellen lähiniityn reunalla jotakin tosi mielenkiintoista. Kinkkua se tuskin oli, vaikka tuo Onnin tyypillinen kinkunbongauskatse onkin!

* Synttärikakusta en malta olla kertomatta lisää, vaikkei se mitenkään Kynsilaukkaajiin liitykään. Tapahtui nimittäin niin, että kun kakkua oli porukalla ensimmäistä kertaa syöty ja syönnin jälkeen pyysin Papaa viemään kakun kylmään, Papa lupasi auliisti sen sinne toimittaa. No, Papan kaikki toiminnot tapahtuvat yleeensä pienellä viiveellä, joten ymmärrettävästi Papa jäi vielä paikoilleen istumaan, kun minä jo kiirehdin ulos puutarhahommiin. Päivä oli lämmin, joten kaikki ikkunat olivat luonnollisesti auki. Rupattelin orapihlaja-aidan läpi naapurin kanssa, kun sisältä kajahti yht'äkkiä Papan välillä kiusallisenkin kantavalla äänellä: "PERKELE!" ja noin sekunti myöhemmin kuin megafoniin olisi huudettu:"SAATANA!!!"

Minulle oli heti päivänselvää, mitä oli tapahtunut! Kakku oli luiskahtanut lattialle, kun säilytysastian kansi oli jäänyt kiertämättä kunnolla kiinni...Minuahan tuo mekkala ei hetkauttanut millään tavalla, koska olen jo niin tottunut siihen, että Papalle aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Naapuri sen sijaan näytti hetken aikaa siltä kuin aikoisi heittäytyä maahan mahalleen ikään kuin joltakin uhkalta suojautuakseen...

Kun nyt kerran kakusta tuli puhetta, niin heitänpä vielä toisenkin kakun lattialle/kehiin (sori Papa, en voinut vastustaa kiusausta) ja tämä on samalla vinkki kaikille, joiden kissoilla on lähiaikoina synttärit:

Kissanhiekkalaatikkokakku!

A oli löytänyt tämän kuvan netistä. Itse en ole tällaista (ainakaan vielä) leiponut eikä ohjekaan ole tiedossa! Ellulla on kyllä synttärit sunnuntaina, mutta henkilökunta on silloin muissa maisemissa ja synttäreitä juhlitaan sitten joskus myöhemmin!

Aidon näköistä tavaraa joka tapauksessa!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Monsieur Onni le Chat

Papa täällä taas, terve!
Onni vaivasi Verttiä koko ajan loputtomilla kysymyksillään Vertin kuumatkasta. ”Onko kuussa juustoa?  Onko se hyvää? Milloin minä pääsen?” jne. Vertti päätti vähän kiusoitella Onnia ja sanoi, että oli kuullut ranskalaisten herraskissojen yhdistyksen suunnittelevan avaruuslentoa kuun juustovarojen hyödyntämiseksi, mutta eihän se Onnia koskisi, koska se ei tyttönä voinut olla herraskissa, eikä varsinkaan ranskalainen.
Siitäkös Onni riemastui ja tilasi siltä istumalta mamarazzilta edustuskuvan, joka todistaisi Vertin väitteen vain kateelliseksi panetteluksi. Onni päätti heti lähettää oheisen kuvan hakemuksen kera Euroopan kissojen avaruusjärjestön chatESA:n toimistoon.


Vastausta ei kuitenkaan alkanut kuulua, joten Onni päätti yrittää lentoa omin voimin. Näin se meni...
Gastronautti valmiina.

Yy kaa koo hop!

Ei onnistu! Miten se Vertti sen oikein teki...
Melkein hyvin alkanut lento päättyi kotipihan sireenin oksille ja oksien kappaleita syljeskellessään Onni päätti kuitenkin odottaa chatESA:n vastausta hakemukseensa.

Pari viikkoa myöhemmin tuli kuin tulikin lopulta kirje ja iso paketti chatESA:n pääkonttorista Pariisista (tässä tarvittiin Papan käännöstä), jossa sanottiin suunnilleen näin:

"Hyvä herra Onni! (kuva siis meni täydestä, suom. huom.!)

Kiitämme teitä mielenkiinnostanne ranskalaisten herraskissojen kuumatkaa kohtaan, mutta meidän on valittaen todettava, että matka ei toistaiseksi tule toteutumaan, koska herraskissoilla on parhaillaan kiirettä hiirijahdin parissa. Itsekin herraskissana varmaankin ymmärrätte tilanteen täydellisesti!
Arvostaen innostustanne ja rohkeuttanne vaativaa projektiamme kohtaan haluamme kiittää teitä oheisella juustolla ja samalla pyydämme teitä välittämään kunnioittavat terveisemme veljellenne Vertille, avaruussankarille!"

Hiirekästä kesän jatkoa toivotellen,
chatESA, Paris, France
Palanen kuuta Onnille

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Ellu ulkona valjaissa!!!

Onni lepäilee hellepäivänä Villa Verttilässä. Tämä kulmahylly on kaikkien muidenkin suosikki, joten paikasta käydään välillä tiukkiakin taistoja. Onni itse on niin röyhkeä, että tunkee hyllyyn Ellun viereen ihan väkisin, mutta Ellu ei koskaan tuppaa Onnin viereeen. Onni ja Vertti taas...no... sehän tiedetään...Onni sai siis köllötellä mahansa vieressä ihan rauhassa. 

Henkilökunnan luona kesälomaileva tytär A oli ulkoiluttamassa Verttiä ja leikitti sitä pyörimällä ympäri sireeninoksa kädessään ja piirtämällä samalla maahan näkymätöntä ympyrää. Vertti-parka juoksi itsensä sireeninoksan perässä niin pyörryksiin, että A otti hoipertelevan kissan hetkeksi syliin selvittelemään päätään ennen kuin taas jatkettiin ja tästä eteenpäin rauhallisesti kävellen.

Aina kun on sadetta tiedossa, on henkilökunta kiikuttanut pihalle joka ikisen vähänkään isomman astian  kasvien kasteluveden keruuta varten. Onnilla kun juodun veden määrä on suhteutettu syödyn ruoan määrään, niin vettäkin juodaan saavista eikä kupista...Onneksi tuota vettä on viime aikoina tullutkin ihan kiitettävästi, joten juomasaavia ei ole tarvinnut Onnille erikseen täytellä.

Ellukin kävi valjaissa ulkona! Kyllä, luitte aivan oikein! Se oli siis A, joka teki sen, mihin tumpelo henkilökunta ei ole keskenäänkään kyennyt! Pisti Ellun valjaisiin ja vei ulos!!! Ellua tosin pelotti niin, että se pyrki vain lähimmän pionipensaan taakse piiloon, mutta kuitenkin se samalla näytti nauttivan ulkonaolosta. Saas nähdä, onko meillä pian kolme vakioulkoilutettavaa...

Vettä tulee tällä hetkellä taas taivaan täydeltä eikä ulos ole mitään asiaa, joten ehdin tässä tämmöisen välipostauksen tekemään. Näin siis täällä odotellessa Papalta sitä jatko-osaa siihen Vertin väitettyyn avaruuslentoon...Onni on kuulemma kuunnellut Vertin tarinoita kuusta suurella mielenkiinnolla, joten jotain mielenkiintoista voi olla tulossa.  Pysykää kanavalla...